29.2.2012
Varoitukset: Viiltelyä, ahdistusta, sivumaininta itsemurhasta
Näen
arvet käsivarsissasi, näen uudet, näen vanhat. Haluan suudella ne pois,
puhdistaa ja huolehtia. Mikä sinulla on? Yrität hymyillä ja heittää
vitsiä, mutta minä näen lävitsesi. Revin hihan ylös ja tuijotan uutta
jälkeä, uusia jälkiä.
"Millä tällä kertaa?" kysyn raivon partaalla,
itken suolaa hänen helmenvalkealle iholleen. En voi auttaa viiltelyysi,
se on osa sinua ja sinä päätät, haluatko lopettaa. Kerran revin veitsen
käsistäsi, lukitsin laatikot ja heitin roskiin kaiken, minkä saatoin. En
vain osaa enää lopettaa, kun kerran sen tein.
Silloin sinä
katsoit minua kuin vihaisit minua enemmän kuin koskaan. Hyökkäsit ja
kuristit mustelmat kaulalleni. Sitten itkit, lysähdit päälleni, ja
minäkin itkin. Itkettiin siinä, yhdessä, käytiin läpi se kaikki paska,
minkä joku on heittänyt niskaasi. Sinä iltana suutelin ensi kerran
tuskasi pois, sinä iltana muutit minut varastoksesi, sinä iltana kiedoin
siipeni suojaksesi.
***
"Irti!" huudat. Minun kasvoilla
leikkivät veripisarat. Pidän rannettasi puristusotteessa, lukittuna
selkäsi taakse. Yrität potkia minua irti, lyödä peilin hajalle, kääntyä
ja purra, kaiken minkä keksit. Mutta en luovuta, en menettäisi sinua, en
omiin käsiini. Kiedon valkean, elämännesteeseen värjäytyvän
puristussiteen käteesi, sihisen ja luovutat. Lysähdät vasten kaakeleita,
itket, potkit ja sätkit, muttet pistä enää vastaan.
"Minä vihaan sinua... minä niin vihaan..." uliset, minä lasken irti ja lysähdän pöntön kannelle.
"Milloin
tajuat, ettei tuo ole pakotie?" kysyin tuhannennen kerran. Hiljaa
nouset ja lysähdät syliini kyynelpisarat silmistäsi putoillen. Sinä
kiedot kätesi ympärilleni, painat pääsi olkakuoppaan.
"Vihaan... vihaan.."
***
Tuijotin
lumenvalkeaa arkkua, kun se laskettiin pimeyteen. Hitaasti, vakaasti,
lohduttomasti. Pienet hautajaiset, minun tytölleni! Vanhempasi,
sisaresi, minä. Ei ketään muuta, ei huolehtijoita tai ystäviä. Kaiken
sen paskan aiheuttaja ei ole täällä, onneksi. Jos olisi, vetäisin häntä
turpaan niin, ettei nenää enää ikinä saataisi paikoilleen.
Lohduttavat
sanat kulkevat ohi korvieni, kiittelen kaikkia ja sanon tulevani
perässä. Sinä olet siinä, takanani. Nyt voit laskea siipesi minun
suojakseni, eikä minun tarvitse enää kietoa omiani sinun ympärillesi.
Valkeat, puhtaat siivet kietoutuvat iholleni. Sivelen niitä hiljaa ja
rutistan viestiäsi taskunpohjalla.
Hyvästi, Joonatan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti