27.5.2012
Varoitukset: Viittauksia väkivaltaan, sisäiseen pahoinvointiin ja tulkinnanvaraiseen itsemurhaan.
Minua ammuttiin kolmella nuolella.
Toivo. Rakkaus. Mustasukkaisuus.
Jokainen
lävisti rintani kerran, juurtuen ja vahvistuen päivä päivältä. Aina,
kun painoin huuleni huulillesi, uskalsin toivoa. Joka kerta halatessasi
minua uskalsin rakastaa enemmän. Nähdessäni sinut toisen tytön vierellä,
näin silmäkulmassani mustasukkaisuuden varjot.
Yhtä nuolista
revittiin hitaasti ja kivuliaasti irti rinnastani. Jokainen lyönti,
jokainen mustelma herkällä ihollani vie sitä aina vain kauemmaksi
sydämestäni. Se jättää jälkeensä repaleisen ja vuotavan haavan. Toivo on
mennyt. En jaksa enää. Uudet mustelmat värjäävät kehoani, sinun
aiheuttamasi mustelmat ovat enää varjoja omieni alla. Haluan pitää
kehoni omanani tuottamalla sille suurempaa tuskaa kuin sinä.
Toista
nuolta ei revitty rinnastani. Se upotettiin aina vain syvemmälle ja
sitä kasteltiin myrkyllä sen toisesta päästä. Sokea, minua haukuttiin.
Mutta sinut minä haluan. Painan huuleni huulillesi, antaudun kehosi
viettelemäksi. Edes mustelmat eivät haittaa, koska rakastan sinua yli
kaiken. Jopa kaiken aiheuttamasi tuskan.
Lopulta en jaksanut
enää. Tiesin, että sinulla on tuhansia naisia tuolla jossain. Halusin
sinut vain itselleni, irrottautumaan muista ja lukittautumaan kotiin.
Minä hymyilin hiljaa. Joka kerta, kun tuoksuit väärälle, rikoin ranteeni
herkän nahan.
Minä kuolen tietäen jokaisen petoksesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti